rakkaus

RAKKAUSLIITTO

Siivotessa eteeni osui Häät-lehti, jonka sivuilla esiteltiin omia Star Trek / folklore / kitsch -juhliamme vuodelta 2014. Artikkelia lukiessa ja kuva-albumeita selatessa, mietin miten burleski ja ihmissuhteet ovat omassa elämässäni kulkeneet käsi kädessä. Ja miten paljon burleskitapahtumien järjestäminen itseasiassa muistuttaa häitä!

Tapasin kumppanini maaliskuussa 2007 ravintola Päiväkodissa, Turussa.  DJ Miroslove Satan oli tullut tuuraamaan sairastunutta tiskijukkaa, jonka piti vastata ensimmäisen Dr. Sketchy’s Anti-Art-School kabareepiirustusillan musiikillisista sfääreistä. Onni onnettomuudessa, sillä Mirosloven levylaukun sisältö loi pohjan kotimaan burleskijuhlien äänimaisemalle pitkäksi aikaa. Häntä on kiittäminen siitä, että iltojen sävelsikermään sopivat yhtä hyvin kaikkien tuntemat ikivihreät kuin rosoinen garage tai kuulaat chansonit.

Vuosien kuluessa burleskiyhteisöstä on muodostunut oma valittu perheeni ja sukuni. Suosion ja tietoisuuden lisääntyessä ihmisiä on tullut lisää ja toisia poistunut. On syntynyt uusia sukupolvia, jotka ovat keskenään enemmän tekemisissä kuin ”yli sukupolvien”. Äitisyndrooman kourissa on välillä vaikea muistaa, että ihminen oppii, kehittyy ja löytää oman äänensä imitoimalla ja tekemällä toisin – myös minä itse.

PARISUHDENEUVONTAA

Omaa suhdettaan burleskiin voi tätä nykyä testata ja syventää monin eri tavoin. Ei tarvitse enää matkustaa merten taa saadakseen tietoa ja kokemuksia – niiitä on tarjolla enemmän kuin koskaan aiemmin. Pitkän linjan kotimaiset ja kansainväliset burleskiesiintyjät ja tapahtumatuottajat näyttävät ja jakavat osaamistaan liki kaikissa isommissa kaupungeissa.

Kaikkea tätä voisi verrata rautaiseen parisuhdeneuvontaan. Ihmiset, jotka ovat tehneet valtavan määrän taustatyötä, oppineet toisinaan kantapään kautta ja jotka ovat omissa elämissään liki tai yli 100% sitoutuneita, tuovat kaiken tämän tiedon valmiina poimittavina paketteina kaikkien saataville; työpajoina, kursseina, viikkotunteina ja tietysti tapahtumina!

Oppia on saatavilla niin esiintymiseen tähtäävillä tunneilla kuin ryhmäliikuntatunneilla, historiaa ja avainkysymyksiä käsittelevillä, teoreettisimmilla kursseilla sekä teemaworkshopeissa. Jos haluat, saat tietää kaiken mahdollisen aina maskeerauksesta ja poseerauksesta asusteiden käyttöön, rekviisiitan rakentamiseen, sukupuolisten stereotypioiden käsittelyyn tai vaikkapa pariakrobatiaan. Monipuolisuudessaan esimerkiksi Suomen Burleskinstituutin annilla on huisi ero verrattuna vaikkapa kuntokeskusten tarjontaan. Riippuen tietysti siitä, mitä hakee!

Tapahtumissa, niin yleisön edustajana kuin esiintyjänä, on osa monimuotoista yhteisöä. Näissä burleskiväen sukujuhlissa voit tavata niin kollegoita, vanhoja ystäviä, kauan kadonneita kavereita, kuokkavieraita ja uusia tuttavuuksia. Ja mikä valtava tunteiden vuoristorata kaikkiin kohtaamisiin liittyykään! Ilman yleisöä, ilman esiintyjiä ja tuottajia, jotka tuovat ihmiset yhteen, emme pääsisi luomaan kainoja ensisilmäyksiä, antautumaan vanhan suolan janotukselle tai yhden yön hekumalle, ottamaan ensimmäisiä askeleita kohti yhteistä tulevaisuutta, sytyttämään sammunutta liekkiä tai heittämään bensaa lieskoihin!

HÄÄHUMUA

Pakko, hetken mielijohde taikka kummalliset vaikuttimet kuten yksipuolinen propaganda tai raha ovat harvoin hyviä syitä pistää hynttyyt yhteen. Saatikka pidemmän päälle edellytyksiä hyvälle ja toimivalle liitolle. Ajattelen, että ensin on oltava tieto- ja kokemuspohjasta kumpuava ymmärrys siitä, mihin on lähtemässä mukaan. Ja edes aavistus siitä, mitä hetken hurman tai rakastumisen jälkeen jää käteen. Jos tarkastelen omia tekemisiäni tuottajan näkökulmasta, burleskitapahtumat muistuttavat häiden järjestämistä. Molempien taustalla vaikuttaa halu juhlistaa eri kohteisiin suuntautuvaa rakkautta, ei vain kumppanin vaan koko laajennetun perheen, suvun ja ystävien, tuttujen ja tuntemattomien kanssa.

Juhlajärjestelyt kulkevat myös monia samoja reittejä. Ensin valitaan ajankohta ja päätetään juhlan koko. Keväällä, kesällä, syksyllä, talvella, mahtipontisesti koko kylän kesken vai intimiimmin oman väen kesken? Saadaanko juhlille toivottu päivämäärä ja sopiva tila? Kaikki nämä vaikuttavat osaltaan myös juhlien teemaan ja sitä kautta ohjelmaan ja esimerkiksi esiintyjävalintoihin.

Tapahtuman mainoksiin, julisteisiin ja flyereihin paneudutaan samalla hartaudella kuin hääkutsujen askarteluun ja lähettämiseen. Minkälaisen kuhinan ne saavat aikaan ja vastaavatko ihmiset kutsuun? Onko vieraita osattu ohjeistaa oikein? Mitä ja miten kerron vaikkapa dresscodesta ilman, että aiheutan paniikkia? Ja ennenkaikkea, olenko osannut koostaa illan niin, että se vastaa omien mieltymysten lisäksi myös muiden toiveisiin, monenlaisista allergioista huolimatta?

Illan ohjelmaa ja esiintyjäkaartia voisi verrata plaseeraukseen, jota virallisessa seuraelämässä ohjaa jos jonkinlaiset ohjeet aina arvoasemasta kunniapaikkoihin. On jonkinlainen urbaani legenda, että uudet tulokkaat sijoitettaisiin aina illan ensimmäiseen esityskimaraan. Tavallisesti illan päättävät ulkomaiset esiintyjät mutta sitä ennen järjestyksen määrää esiintyjän energia, tyyli ja esityksen sisältö. Oli kyse pöytäkeskusteluista tai burleskijuhlista, on kaikkien ilo, että illan tempo ja juonenkäänteet vaihtelevat ja tuovat jokaisen ainutlaatuisuuden esiin kulloinkin mielenkiintoisimmalla tavalla.

the seven year itch

Post-party blues on todennäköisesti tuttu kaikille juhlajärjestäjille ja tapahtumatuottajille. Valtava, kuukausien työ häviää yhdessä päivässä ja yössä eikä samanlaista iltaa tule enää koskaan. Toive tavoittaa edes pieni siivu jo ohikiitäneestä onnenhetkestä ja kerätä uusia vastaavia muistoja ajaa ihmisiä takuulla sekä uusimaan vihkivalansa että järjestämään aina uudestaan burleskijuhlia. Oletuksena tietenkin, että yhteinen matka kulkee vankalla pohjalla.

Toimivan liiton eteen pitää tehdä töitä, niin myös burleskin. Seitsemän vuoden kutinaksi kutsutaan sitä hetkeä liitossa, jolloin onnellisuus ja tyytyväisyys eivät ole enää itsestään selvyyksiä. Tunteet tasaantuvat ja viilenevät ja on päätöksenhetki – jatkaako vai eikö? Ja kauhunsekaisella yllätyksellä huomaan, että olen juuri tässä vaiheessa!

Järjestin ensimmäiset burleskijuhlat vuonna 2008 yhdessä Helsinki Burlesquen voimakaksikon Bettie Blackheartin ja Frank Doggensteinin kanssa. Vuonna 2010 syntyi oma lapseni Turku Burlesque, jonka 5.-vuotisjuhlaa vietettiin Brankun prameissa puitteissa viime viikonloppuna. Ilta oli mitä ihmeellisin ja ihanin enkä olisi halunnut viettää sitä missään muualla tai kenenkään muun kanssa. Sydämenpohjasta kumpuavat kiitokset vielä kaikille osallisille!

Turku Burlesquen lisäksi (tuote)perheeni on kasvanut vielä parilla iltatähdellä. Vuonna 2014 julkaistiin ensimmäinen kotimainen burleskilehti Paljettipommi, joka lavealla siveltimellä ja rehellisin vedoin maalaa kuvaa burleskitaiteen menneistä, nykyisistä ja tulevista käänteistä. Kerran vuodessa ilmestyvä lehti on paraikaa työn alla ja ilmestyy (peukut pystyyn!) vielä loppuvuoden aikana. Paljettipommin lisäksi, iloista odotuksen tunnelmaa luo remontin kourissa muotoaan hakeva työhuone Pineapple Paradise. Burleskiparatiisin suojaisassa siimeksessä tullaan ensi keväästä alkaen järjestämään mitä erilaisempia työpajoja ja iltoja omin ja muiden voimin.

Liittoni burleskin kanssa on todettu kestäväksi niin ylä- ja alamäessä mutta rakoilua on huomattavissa suurimittaisen tapahtumatuotannon kanssa. Tästä syystä ensi vuonna en järjestä burleskiviikonloppua vaan omistan vuoden 2016 pienelle runsaudelle, burleskin monimuotoisuuden tutkimusretkille ja uudelleen inspiroitumiselle! Katsotaan mitä tuleman pitää, lämpimästi tervetuloa mukaan!

Rakkaudella,
Kiki

PS. Oivallisia linkkivinkkejä, mikäli mielit sännätä burleskisuhteeseen:

Please follow and like us: