toomuch

MIKSI BURLESKI?

Rakas päiväkirja, miksi burleski?

Aiemmin viikolla kävin visiitillä Mäntässä, jossa järjestettiin ITE- ja outsidertaiteen seminaari. Kaikinpuolin inspiroivan ja antoisan ohjelman lisäksi ilahduin arvostamieni kuvataiteilijoiden Veli Granön ja Tapani Kokon sanoista. He kertoivat kiinnostuneensa itseoppineiden taiteilijoiden työstä, koska he näkivät art brutin tai ”raa’an” taiteen tarjonneen vaihtoehdon jäykälle ja ahtaalle akateemiselle taiteelle. Samasta syystä olen itsekin siviiliammatissani kuvataiteilijana työskennellyt pääasiassa virallisen taidekentän marginaalissa, yhteisö- ja kaupunkitaiteen aloilla. Mutta yhtälailla vapauden huuma, kokeilunhalu ja D-I-Y asenne ovat vieneet minua aina vain syvemmälle burleskin maailmaan.

Kaikesta (näennäisestä) koreudesta, kauneudesta, häikäisevästä pinnasta ja hupsuista ulostuloista huolimatta burleski ei ole tyhjänpäiväistä vaan tarpeellista. Todennäköisesti tarpeellisempaa nyt kuin koskaan aikaisemmin. On sietämätöntä, miten lyhyessä ajassa olemisen, elämisen ja ajattelun rajat ovat tiukentuneet, vihapuheen ja pelon ilmapiirin lisääntyessä. Tuntuu siltä, että mielipiteen vapauden nimissä unohdetaan kaikki sivistys, käytöstavat ja se, ettei ihmisiä koskaan ole ollut kahta samanlaista. Loppujen lopuksi olemme kaikki toisillemme eksoottisia, vieraita, erilaisia ja sellaisenaan jännittäviä.

Burleski juhlistaa olemisen monimuotoisuutta karnevalistisesti, eikä sitä voi kuitata pelkästään vaikka lihavien, tatuoitujen naisten ikuiseksi pikkujouluksi kuten media monesti haluaa tehdä. Parasta antia minulle on ollut  nimenomaan tutustuminen omaan ja muiden monenkirjavaan ihmisyyteen ja seksuaalisuuteen ilolla ja uteliaisuudella, yhdessä nauraen, yhteneväisyyksiä ja erilaisuuksia ihmetellen.

En kaipaa niinkään samaistumisen kokemusta vaan omaleimaista asennetta, villiä energiaa yhdistettynä kehon kekseliääseen ja taitavaan käyttöön . Kiehtovinta itselle on nähdä ja tuoda muiden nähtävksi esiintyjiä ja esityksiä, jotka haastavat katsetta, kutkuttavat mielikuvitusta, herättävät tunteita, kääntävät valta-asetelmia ja rikkovat rajoja, niin henkilökohtaisia kuin yleisiä. Esityksiä, joiden pinnan alle on kätketty viestejä rivien välistä luettavaksi taikka sellaisia, joissa rujotkin faktat viskataan glitterilla kuorrutettuna suoraan päin kasvoja. Esityksiä, jotka yhdistävät keholliseen kerrontaan sekä poliittisuuden että bu-bub-biduun, kauneuden ja rumuuden!

Sanotaan, että burleskia voi tehdä kuka tahansa, mutta se ei tarkoita sitä, että se sopisi kaikille. Burleski herättää tunteita, puolesta ja vastaan. Luojan kiitos! Sitä kaipaankin tässä ”ihan kiva, ihan sama” -maailmassa.  Jos olet vielä kiikunkaakun tai et tiedä, mistä oikein on kyse niin hyvänä ohjeena tähän kuin moneen muuhunkin sopii seuraava: 1) älä turhaan jännitä  2) tee taustatyötä (burleskin kohdalla ilta voi pitää sisällään niin hiomattomia timantteja kuin pitkän linjan konkareita, ammattilaisia ja harrastajia estraditaiteen laidasta laitaan, tapahtumajärjestäjät ovat myös eri motiiveilla liikenteessä) 3) katso ja koe omin silmin, mistä on kyse  4) vertaile ja  5) muodosta mielipiteesi edellisten perusteella.

En myöskään oleta, että kaikki jakaisivat mielipiteeni taikka suhtautuisivat yhtämoisella intohimolla burleskiin kuin itse. Burleskista voi myös nauttia sen kummempia ajattelematta! Jos jokin kuitenkin vielä jäi mietityttämään, suosittelen lämpimästi tutustumaan Beth B:n dokumenttielokuvaan ”Exposed”. Elokuvassa uuden burleskin suuret vaikuttajat ja omat idolini Mat Fraser, World Famous *BOB*,  Dirty Martini, Tigger!, Miss Rose Wood ja monet muut kertovat omista lähtökohdistaan ja ajatuksistaan.

Joten, kaiken tämän takia burleski. Ihana, irvokas, ilkikurinen, kaunis ja korea karnevaali, elämänilon toivottavasti ehtymätön lähde!

Rakkaudella,
Kiki

Please follow and like us: